Kalenteri | 06.11.2015

Käännöskirjallisuuden myyntiluvut ovat vähentyneet, nimikemäärä supistunut ja laatu vaarassa – niinkö? Uhkaako kotimaisen kirjallisuuden suosio käännöskirjallisuuden asemaa?
Lisää omaan kalenteriin 2015-11-06 2015-11-06 Europe/Helsinki Käännöskirjallisuus pitää meidät maailmassa Käännöskirjallisuus pitää meidät maailmassa Koneen Säätiö

2015

6.11.
Kuva: Pirre Naukkarinen.

Aika ja paikka

6.11.2015

Saaren kartano


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tapahtuman satoa

Käännöskirjallisuus pitää meidät maailmassa

Käännöskirjallisuuden myyntiluvut ovat vähentyneet, nimikemäärä supistunut ja laatu vaarassa – niinkö? Uhkaako kotimaisen kirjallisuuden suosio käännöskirjallisuuden asemaa? Miten turvaamme käännöskirjallisuuden ja kirjoitetun suomen kielen tulevaisuuden, niin että alalle vuosikymmenten aikana kertynyt ammattitaito ja osaaminen eivät murene? Näitä kysymyksiä kokoontui marraskuisena perjantaina pohtimaan seitsemän suomentajaa, tutkijat Auli Hakulinen ja Liisa Tiittula sekä Koneen säätiön edustajina Kalle Korhonen ja Hanna Nurminen.

Keskustelun pohjaksi kuultiin kustantaja Nina Paavolaisen lähettämä katsaus, minkä jälkeen vaihdettiin ajatuksia nykytilanteesta ja tavoitteista. Todettiin, että käännöskirja on kirjoitettu suomeksi (tai ruotsiksi), se on kotimainen tuote, joka liittää meidät maailmankirjallisuuden jatkumoon. Kääntäjä ei ole vain kuluerä, vaan kirjan tekijä: ilman käännöstä ei ole tuotetta. Käännöskirjallisuus avaa ikkunat maailmaan ja ruokkii monipuolisesti kotimaista kirjallisuutta.

Työskentelyä jatkettiin ryhmissä. Pohdittiin keinoja saada ihmisten lukuhimo kasvamaan. Tavoitteena kajasteli maailma, jossa lukemista pidetään arvossa, jossa ilmestyy paljon laadukasta kirjallisuutta – ja jossa kääntäminen on tekijöille taloudellisesti mahdollista. Tarvitaan sekä aineellisia resursseja että alan arvostuksen lisäämistä.

kaannoskirjallisuus2

Kääntäjien asema kielitaidon ja kielen tajun välittäjinä korostuu. Käännöskirjallisuuden sanomaa on levitettävä erityisesti nuorten keskuuteen – elleivät lapset ja nuoret opi lukemaan, kirjallisuudella ei ole toivoa. Suomen kielen arvostus on käännöskirjallisuuden arvostuksen ehto, siksi nimenomaan suomeksi lukemisesta pitää saada myyntivaltti. Puhuttiin myös ajankohtaisesta maahanmuuttajakysymyksestä ja pohdittiin käännöskirjan mahdollisuuksia tulijoiden kielenopetuksessa: lukemalla voi oppia kieltä.

Kirja on perinteisesti edustanut korkeakulttuuria, ja koska korkeakulttuuri ei tällä hetkellä ole ”in”, se näkyy myös kirjojen myynnissä. Heräsi kysymys laadun popularisoinnista: kuinka tehdä laadusta tavaramerkki, jotakin seksikästä, hienoa, myyvää? Huomattavaa on, että laadun käsite koskee myös viihdekirjoja – esimerkiksi kotimaisessa rock-lyriikassa erottelu taiteeseen ja viihteeseen ei ole relevantti, vaan aineksia poimitaan surutta sekä ”korkeakirjallisuudesta” että populaarikulttuurista.

Nuorten kohdalla yhteistyötahoina nostettiin esiin koulut ja Lukukeskus: ideoitiin tempausta teemalla ”kääntäjät kouluihin”, jossa nuoret lukevat ensin jonkin käännöskirjan opettajan johdolla, minkä jälkeen kääntäjä tulee paikalle keskustelemaan kirjasta. Pohdittiin myös, kuinka nuorten valtava kiinnostus kansainvälisyyteen voitaisiin kanavoida kiinnostukseksi kirjoihin: käännöskirja on avain lähtökulttuuriin, sen ajatusmaailmaan, tapoihin ja instituutioihin – reilaajien ja reppureissaajien tavoittamiseksi on korostettava maailmankirjallisuutta ja irtautumista ahtaasta Eurooppa-keskeisyydestä. Yliopisto-opiskelijoiden kohdalla pohdittiin myös mahdollisuutta hyödyntää ainejärjestölehtiä, jotka kärsivät kroonisesta aineistopulasta.

Yleisemmän lukuharrastuksen edistämisessä nostettiin yhteistyötahoina esiin kirjastot, kustantamot ja (sosiaalinen) media. Syntyi ajatus vapaaehtoisten kääntäjien lähettämisestä lähikirjastojensa lukutapahtumiin kertomaan jostakin kääntämästään kirjasta ja lukemaan siitä otteita (”Kutsu kääntäjä lukupiiriin”). Toinen esitetty idea olisi ehdottaa kirjastoille temaattisia ”tekijäiltoja”, joihin kääntäjä tulisi esittelemään kääntämäänsä kirjailijaa ja tämän tuotantoa.

kaannoskirjallisuus3

Tavoitteita toteuttamaan tarvitaan ammattitaitoisia kääntäjiä ja kustantajia. Alan koulutuksesta puhuttaessa todettiin, että Suomeen pitää saada yliopistollinen kirjallisuuden kääntämisen tutkinto. Kustantamot puolestaan voisivat markkinoida käännöskirjoja aktiivisemmin esim. järjestämällä julkistamistilaisuuksia, joissa kirjaa esitellään kääntäjän avulla. Kääntäjää voisi kirjan tekijänä muutenkin hyödyntää markkinoinnissa. Jos käännöskirjallisuuden arvostusta ja menekkiä halutaan lisätä, kääntäjän näkyvyydellä on tärkeä merkitys. Kääntäjät tulisi saada systemaattisesti kirjojen kansilehtiin ja kaupallisiin tietokantoihin (verkkokaupat jne.) nimenomaan tekijöinä. Kääntäminen kiinnostaa lukevaa yleisöä, sen merkitystä kannattaa käyttää hyväksi. Käännökselle jaettava oma Finlandia-palkinto lisäisi näkyvyyttä ja arvostusta tuntuvasti.

Viimeisenä nostettiin esiin sosiaalinen media ja yhteisöllisyyden korostunut rooli nykylukemisessa: ihmiset haluavat keskustella siitä, mitä lukevat. Kehiteltiin erilaisia ideoita, yhtenä kääntäjien kirjallisuusblogi (”Suomentajan valinta”, ”Mitä kääntäjä lukee?”), jossa kääntäjä esittelee viikon/kuukauden kirjan. Ehdotettiin käännöskirjallisuuden FB-sivuja, joilla suomentajat keskustelisivat käännöskirjoista, mutta jotka samalla olisivat yleisölle avoimet. Ideoitiin myös radio- ja tv-ohjelmia ja muita tempauksia. Unelmoitiin ajasta, jolloin kaikki lukevat kirjoja. Kirjahyllyt muotiin!

Teksti: Kristiina Drews ja Tiina Arppe
Kuvat: Pirre Naukkarinen

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti