Kalenteri | 13.06.2014

Kielten elvytys ja sen tutkimus -seminaari Koneen Säätiössä.
Lisää omaan kalenteriin 2014-06-13 2014-06-13 Europe/Helsinki Elvytystaitoisia haussa: joka toinen viikko kuolee kieli Elvytystaitoisia haussa: joka toinen viikko kuolee kieli Koneen Säätiö, Tehtaankatu 21 B, Helsinki

2014

13.6.

Kielten elvytystä käsittelevää iltapäivätilaisuuteen kokoontui 13.6. nelisenkymmentä tutkijaa, taiteilijaa ja kielientusiastia kuuntelemaan ja keskustelemaan. Tilaisuus liittyi Koneen Säätiön kieliohjelmaan ja syksyn 2014 suunnattuun hakuun, jossa rahoitetaan kielten elvytyshankkeita, joissa on mukana tutkimuksellinen osa. Lue Anna Talasniemen tapahtumakertomus alta.

Puhujat, esiintyjät ja järjestäjät

Marja-Liisa Olthuis, suomensaamelainen kielitieteilijä

Natalja Antonova, kieliaktivisti Petroskoista

Janne Saarikivi, Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Aika ja paikka

Aika: Perjantai 13.6.2014
Paikka: Koneen Säätiö, Tehtaankatu 21 B 49, Helsinki


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tapahtuman satoa

Suomensaamelainen kielitieteilijä Marja-Liisa Olthuis puhui kielen vahvistamisen menetelmistä ja siitä, mitä vahvistamisessa tulisi ottaa huomioon. Elvytystä ja vahvistamista maailmassa tarvitaan, jos kielten moninaisuus halutaan säilyttää: maailman yli 7 000 kielestä yli puolet on uhanalaisia ja joka toinen viikko maailmassa sammuu kieli. Kieltä voidaan sanoa uhanalaiseksi, jos kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle on häiriintynyt tai kokonaan katkennut tai arvioidaan, että kielellä ei ole puhujia muutaman sukupolven kuluttua. Olthuis kävi läpi UNESCOn tekemät kielten elinvoimaisuusindikaattorit, joiden avulla kielen elinvoimaa ja uhanalaisuutta voidaan arvioida. ”Uusien puhujien houkuttelu kielen pariin on useimmiten kriittisin asia kielen vahvistamiseksi”, summasi Olthuis.

Lisäksi Olthuis puhui hankkeiden suunnittelusta asiaa, joka on hyödyllistä kaikille – ei vain kielihankkeita, vaan myös muita – hankkeita suunnitteleville. Kielenelvytyshankkeissa keskeistä on laaja vaikuttavuus eli hanke olisi syytä suunnitella niin, että se hoitaa koko yhteisöä. Suunnittelussa on hyvä visioida viiden, kymmenen ja monenkin kymmenen vuoden päähän. Erityistä huomiota hankkeen suunnittelussa Olthuis pani riskiarvioinnille. Hyvässä projektisuunnitelmassa huomioidaan hankkeen riskit ja suunnitellaan riskien hallinta.

Olthuis on itse toteuttanut laajan inarinsaamen elvytysohjelman, ja kertoi hankkeensa saamasta vastustuksesta. ”Olisi ollut tärkeää viestiä hankkeesta paremmin”, pohtii hän jälkikäteen. ”Hankkeen ideana oli kouluttaa mm. päivähoitajia, opettajia, toimittajia ja virkamiehiä, jotta nämä ihmiset voivat toimia inarinsaameksi ja edistää niin kielen aktiivista käyttöä.”

>> Lataa Olthuisin esityksen diat

Natalja Antonova, kieliaktivisti Petroskoista, toimii Nuori Karjala-kansalaisjärjestössä ja Suomi-Venäjä-Seuran Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit varhaiskasvatuksessa -hankkeessa. Antonova kertoi, kuinka karjalan ja vepsän kielet eivät ole siirtynyt sukupolvelta toisella siinä määrin kuin olisi tarpeen kielten elävänä pitämiseksi. Koulussa karjalaa opiskelee 1500 oppilasta, ja vepsää 150. Hän kuulutti nykyaikaisten kielikurssien perään – innokkaita osallistujia kuulemma löytyy. Kielikylpyjä, kursseja, nuorisotaloja tarvitaan, samoin kielen lapsena oppineita kielimestareita, jotka puhuttavat kieltä ja siirtävät sitä eteenpäin.

Antonovan puheenvuoron yhteydessä otettiin esiin Venäjällä melko yleinen käsitys siitä, että useamman kielen puhuminen lapsena vaikeuttaa lapsen psyykkistä ja henkistä kehitystä. Yleisön kokemukset paljastivat, että tällainen ajatus ole vielä Suomessakaan ihan harvinainen eli tietoa ja asennekasvatusta kaivataan molemmissa maissa.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi huomautti omassa puheenvuorossaan, että vähemmistökielen puhujat käyttävät yleensä ns. äidinkieltään vähemmän kuin enemmistökieltä. Näin on, koska esimerkiksi työpaikalla ja koulussa vähemmistökieli harvoin on käyttökielenä. Sosiaaliset verkostot, joissa puhua omaa äidinkieltään, ovat usein vähäiset. Saarikivi painottikin, että kielten vahvistamisessa ja elvyttämisessä jopa tärkeintä on se, kuinka vaikutetaan sosiaalisiin verkostoihin, joissa kieltä käytetään: Miten muutetaan verkostoja ja ympäristöjä sellaisiksi, että kieltä käytetään monissa paikoissa ja sitä halutaan käyttää? Miten luodaan kielelle aura ja prestiisi?

Paljon on kiinni asenteista, ja olisi löydettävä ratkaisut siihen, että emme vaivaantuisi eri kielten käytöstä ja eri kielten käyttö olisi sosiaalisesti luontevaa ja hyväksyttävää. Saarikivi otti esimerkin Helsingistä ja ruotsin kielestä: Helsingissähän on aivan mahdollista puhua ruotsia melkein missä vain, mutta joka paikassa se ei ole tapana.

Joka kadunkulmassa ei myöskään kuule saamea, somalia tai tataaria, mutta voisimme luoda paikkoja, joissa näitä olisi luonteva käyttää. ”Tulisi olla turvallinen ympäristö ja jotain mielekästä tekemistä. Kaikki eivät ole kieliaktivisteja kuten me täällä seminaarissa, joten mielekäs tekeminen voi tuoda kielen käyttöön”, esitti Saarikivi. ”Tuntuu, että hankittuja taitoja arvostetaan, mutta vaikkapa maahanmuuttajataustaisen lapsen oman kielen taitoa ei arvosteta samalla tavalla kuin koulussa opittua kielitaitoa. Maa on täynnä kaikenlaisia ihmisiä, joilla on kaikenlaisia kieliä ja se resurssi tulisi saada käyttöön.”

Saarikivi nosti esiin sen, että meillä kaikilla on tiedostamattomia kieli-ideologioita, joihin vaikuttaa koulussa omaksuttu melko elaboroitu kielikäsitys. Emme uskalla puhua vierasta kieltä, jos emme osaa sitä hyvin tai täydellisesti. ”Miten rohkaistuisimme kaikki käyttämään kieliä monipuolisemmin? ” kysyi Saarikivi ja kuulutti lisää toleranssia ja hyväksyntää ”virheellisillekin” kielenkäyttötavoille.

Iltapäivän aikana myös käytiin lyhyitä pienryhmäkeskusteluja, joissa muun muassa pohdittiin monikielisyyden merkitystä ja enemmistökielen roolia kielen elvytystilanteessa. Yhdessä keskustelussa tavoitteena oli päätyä ryhmän kanssa valitsemaan yhdessä kieli, joka kaipaisi kiireisimmin elvytystoimia. Vastauksissa esiin nousivat useamman kerran suomenruotsalainen viittomakieli, koltansaame ja lyydi, ja mainintoja saivat myös vatja, enetsi, tundranenetsi, romanikieli ja inarinsaame.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti