Residenssivieraat

Selaa arkistoa

The Voice of a City 2017-19

Nada& Co.

Nada Gambier (FI/BE), Thomas Kasebacher (AT) and Mark Etchells (UK) come together for The Voice of a City, a multi-disciplinary project in which they travel between worlds and times in an imaginative and reflective way.

Between April 2017 and February 2018 they visit the four corners of Europe (Georgia, Finland, Belgium/France and Greece) in search of stories, testimonies and observations on the current state of affairs. During their travels they engage in conversations with a diverse range of local inhabitants, together reflecting on such notions as belonging, change and wealth. These encounters and the immersion into specific local contexts, for up to a month at a time, prompts them to engage in a creative process where texts are written, images captured in the form of video, photography and drawing and sounds are collected, sounds that somehow transmit the nature of the places visited and the people met along the way.

Between the 14th and the 27th of August the artists will be in residency at the Saari Manor, conducting their research in the Southwest region of Finland, meeting, among others, a fisherman, a journalist and a priest.

In May 2018 the process will turn from research to creation whilst material is selected, fine-tuned, re-worked and put into the form of an exhibition, a performance and a publication that will go on tour in the spring and autumn of 2019.

Nada Gambier, Thomas Kasebacher and Mark Etchells work in the performing arts since many years.

In this project their love for writing, their hunger for spontaneity, their willingness to dive into the unknown and their excitement towards ordinary things and people, comes together. The three of them are known to navigate between disciplines (theater, dance, performance, visual arts) and together they have a colourful palette of projects and experiences in their baggage.

Nada Gambier studied contemporary dance and is based in Brussels. In 2015 she founded Nada & Co. that now produces her work (including this project).

Thomas Kasebacher studied comparative literature and performing arts. He is based in Vienna (AT).

Mark Etchells studied fisheries and ocean science with marine technology. He lives in Barnstaple, North Devon (UK).

5-28 April 2017, The Voice of a City-TBILISI (GE)
29 May-23 June 2017, The Voice of a City-EUROMETROPOLE REGION (BE/FR)
14-27 August 2017, The Voice of a City-SOUTHWEST OF FINLAND
Feb/March 2018, The Voice of a City- ATHENS (GR)

The Voice of a City  is financially supported by Koneen Säätio, Buda Arts Center in Kortrijk and Action Scénique vzw in Belgium as well as the Flemish Ministry of Culture.

The project is also supported, in Belgium, by WpZimmer in Antwerp, Takt Dommelhof in Neerpelt and La Bellone in Brussels and abroad by Gallery Nectar in Tbilisi (GE), Experimental Stage (National Theater of Greece) in Athens (GR), Tanzhaus Zurich (CH), Le Vivat in Armentières (FR) and Le Phénix in Valenciennes (FR).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nina's Drag Queens

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maija Mustonen

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

The Mechanical Animal Corporation

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Esitysradio

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mira Ravald ja Luis Sartori do Vale

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Yasser Vayani ja Sarah Kazmi

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Avaruusasema

Esittely tulossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Prinsessa Hamlet -työryhmä

Jarkko Forsman, Pia Kalenius, Valtteri Laurell Pöyhönen, Niina Lindroos, Heini Maaranen, Reetta Moilanen, Nanna Mäkinen, Alma Rajala, Merja Pöyhönen, Riina Tikkanen, Lotta Virtanen ja Timo Väntsi.

Prinsessa Hamletin työryhmä koostuu pääasiassa turkulaisen nukketeatteriverkosto Aura of Puppetsin taiteilijoista, jotka ovat kasaantuneet Saaren kartanoon harjoittelemaan syksyn esitystään. Ensimmäiseen treenijaksoon kokoontuu kuusi esiintyjää sekä saman verran taustatyöryhmäläisiä, ja tietysti, nukkeja. Prinsessa Hamlet (kirj. E. L. Karhu) saa ensi-iltansa 13.10. Turun kaupunginteatterissa, ollen kolmas ja viimeinen osa Aura of Puppetsin ”Suuruudenhullua shakespearea nukeilla” -trilogiaa.

Saaren kartanon kahden viikon aikana vielä prototyyppitasolla olevat ideat, kunnianhimot, visuaaliset ja musiikilliset aihiot kohtaavat ja etsitään ja löydetään teokselle kokonaisnäyttämökieltä. Prosessissa palaa nukketeatterilaisten näytönhalu ja lopputuloksessa Prinsessa Hamletin mielen koukerot, niiden kaikissa visuaalisissa ja metoforisissa muodoissaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Toisissa tiloissa

Työryhmä:

Eija Ranta, Esa Kirkkopelto, Kati Korosuo, Minja Mertanen, Outi Condit, Paula Tella,  Sanni Priha ja Timo Jokitalo.

Toisissa tiloissa on helsinkiläinen esitystaiteen kollektiivi, joka keksii ja kehittää kollektiivisia, ruumiillisia muodonmuutosharjoituksia. Vuoden 2017 pääteos Avalokiteshvara Superklusterit -esitys tutkii maailmatonta tilaa, jossa pakolaisuus, hajaannus ja tungos vallitsevat, ja jossa olioilla ei ole muuta tukea tai kotia kuin toinen toistensa ruumiit. Nämä levottomat, paikattomat ruumiit voivat elää yhdessä myötätunon ansiosta. Myötätunto ei ole pelkkä tunne, vaan kokonaisvaltainen, meitä kaikkia koskeva asenteen ja asennon muutos, joka ulottuu ihmisen tuolle puolen.

Saaren kartanon taiteilijaresidenssissä Toisissa tiloissa ryhmä suunnittelee ja harjoittelee yhtaikaa paikkasidonnaista ja kaikista paikoista riippumatonta, osallistavaa esitystä, joka saa ensi-iltansa Helsingissä 22. heinäkuuta. Residenssityöskentelyjaksonsa lopuksi ryhmä järjestää esityksestä kaikille avoimen demonstraation 16.6. klo 16-17 Pyheen kylätorilla. Tervetuloa!


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

VIRE-työryhmä

Työstämme Saaren kartanon residenssissä VIRE-nykysirkusesitystä. VIRE on kommunikaatiota tutkiva teos, joka tekee nuorasta sirkusvälineen ohella myös ääni-instumentin. Nuorallatanssijan ja muusikon yhteisteoksessa kontaktimikrofoneilla mikitetyllä nuoralla tanssitaan, mutta sitä myös soitetaan, lyödään ja potkitaan.

Työryhmään kuuluvat nuorallatanssija Maiju Saarimaa, äänisuunnittelija/muusikko Ville Aalto sekä ohjaaja Meri-Maija Näykki. Tulevalta residenssijaksolta odotamme ennen kaikkea paikan tarjoamaa aikaa ja tilaa, luonnon sekä omaa läsnäoloa. Tavoitteenamme on saada esitys valmiiksi residenssin aikana.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

The Famous Lauren Barri Holstein

Notorious

The Famous Lauren Barri Holstein
With: Krista Vuori and Brogan Davison

Blurring the lines between live art, dance, theatre and fine art, The Famous Lauren Barri Holstein interrogates representations of female subjectivity, looking at ways in which social media and consumerism have redefined how we relate to the female body, one’s ‘true self’ and public shaming.

In this irreverent phenomenon of music, dance and ‘witch-bitch’ ritual, The Famous plunges into the ghostly underworld of popular culture, seeking, as she puts it, ‘the real me, the pure me, behind this soiled shroud of promiscuity.’

Pulling from the myth of Medusa, Nicki Minaj and her own legendary self(ie), The Famous examines pop culture’s take on the ‘female monster’. She reveals, ‘I’ll be ResurrecDEAD as your ultimate fantasy – a horny dead virgin.’ Repentance might just manifest from behind The Famous’ unearthly gaze, if she can put her slutty soul to rest…

Beware the horny ghost.

Notorious interrogates female monstrosity, the figure of the witch, its relation to the contemporary figure of the whore, and the cultural tendency to punish, vilify or redeem that figure. What is threatening about the figure of the whore, like the witch – and the nude female body on stage – is embodied agency.

Research and development for Notorious has been supported by The Barbican (London, UK), Arts Council England, PACT Zollverein (Essen, Germany) and Kone Foundation (Finland) and is being commissioned by Fierce Festival (Birmingham, UK) and the Attenborough Centre for the Creative Arts (Brighton, UK).There is often a cultural attempt to seek the whore’s phantasmatic innocence, unmasking her as a helpless victim, in order to redeem her, but also to mitigate the threat she might pose. Equally, there is a tendency to vilify that figure, exposing her of her unsavoury ways, and, historically, condemning her to death. Whether through redemption or punishment, her agency is stripped, reducing her to the powerless figure misogynist culture requires her to be. This is particularly relevant in a contemporary cultural setting, in which popular culture, social media, and neoliberal consumerism have significantly redefined the ways in which we relate to the female body, the concept of ‘the real me’, or ‘one’s true self’, and public shaming.

While at the Saari Residence, The Famous, Vuori and Davison will be exploring witchy rituals, monstrous behavior, and redemptive deaths, allowing the environment of the Residence to give rise to fresh ideas. These witch-bitches will be everywhere – twerking in the forest, instagram-ing from the depths of the sea, and conversing in tongues with the local sheep.

Bio:

Since 2010, The Famous Lauren  Barri  Holstein has developed a substantial body of work (Splat!, How to Become a Cupcake, How 2 Become 1, Lady Love, Cherry Pop, Women are Pathetic and How to be Amazing) presented in Live Art, Dance, and Theatre contexts including The Barbican (London, UK), SPILL Festival (London, UK), In Between Time Festival (Bristol, UK), Fierce Festival (Birmingham, UK), Duckie (London, UK), Fresh AiR (London, UK), The Basement (Brighton, UK), FEM Fest (Girona, Spain), and Abrons Art Center (New York, U.S.), gaining respect and notoriety within the Live Art world  (‘Darling of the alternative performance scene’ – Time Out).

Her most prominent work to date, Splat!, commissioned by SPILL Festival of Performance, premiered as the opening of SPILL 2013 at The Barbican, London. It was named Time Out’s ‘Critic’s Choice in Dance’, one of Time Out’s ‘Must See Shows of 2013’, one of The Stage’s ‘Dance Picks of 2013’, and one of The Guardian’s ‘Theatre Picks’. A segment on Splat!, and The Famous’ wider practice, was featured on BBC Radio 4’s Woman’s Hour.

The Famous holds a PhD from Queen Mary, University of London, and has lectured at various universities, including Chelsea College of Art, Laban Conservatory of Dance, and Iceland Academy of Arts. She has published several articles and book chapters in academic and journalistic contexts.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Deng Lin / Yu Ning

Deng Lin / Yu Ning’s members are Yang Deng-Lin and Yang Yu-Ning. They are classmates in the study of Fine Arts and they have cooperated in some exhibitions. This year, they work in the Saari Residence together.

Yang Deng-Lin
When I observe the environment around me, the materials or objects that attract me usually have the sticky and fragile texture, changing over time. They are often found in the artificial objects. In the past, I have tried to make these materials in a natural way that they could express themselves and let these materials live to show the glory of their final life. I wish I could adopt the same method or use different ways in material usage to create new artworks in the Saari Residence.

Yang Yu-Ning
My artworks are usually composed by natural materials, such as beeswax, rice, and snake slough. During my residency, I wish to explore and introduce something special for my new project, especially elements like light or temperature, or maybe to place something outdoors and naturally shaped by time or other elements.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rajoitetut muotokuvat

Rajoitetut muotokuvat -videomuotokuvasarja

Sirkustaiteilija Henna Kaikula ja mediataiteilija Jaakko Pesonen tapasivat Koneen Säätiön Saaren kartanon residenssissä helmikuussa 2015. He lähtivät kokeilemaan yhteistyötä omien projektiensa vastapainoksi. Rajoitetut muotokuvat – versio 1 kuvattiin Saaren kartanolla. Muotokuvien kuvaaminen tehtiin Jaakon laatimien rajoitusten mukaan:

  1. Kuvissa ollaan 48 tumman näytön kokoisessa tilassa, jolloin kuvattava on videossa luonnollisen kokoinen.
  2. Kuvattava on kuvaustilanteessa yksin.
  3. Kyseessä on muotokuva, mutta kuvattava päättää itse mitä videossa tekee. Teosta on työstetty edelleen vuosien 2016–2017 aikana kuvaamalla uusia muotokuvapareja erilaisissa tiloissa, elementeissä ja ympäristöissä. Työskentelyn myötä teokseen on muodostunut neljäs ja viides sääntö:
  4. Kuvauksia harjoitellaan vain rajaukseen ja työskentelytilan kokoon liittyen ja kuvauksessa tapahtuneita virheitä ei korjata.
  5. Teokseen kuvataan uusia kuvapareja vuosittain hyvin pitkällä aikajanalla, sitoudutaan työskentelyyn pitkäkestoisesti erilaisissa elämäntilanteissa.

Rajoitetut muotokuvat -teosta on kuvattu tähän mennessä kolmeen otteeseen: Saaren kartanossa tammikuussa 2015, Hiljaisuus-festivaaleilla Kittilässä kesäkuussa 2016 ja Rovaniemellä maaliskuussa 2017. Muotokuvia työstetään edelleen residenssissä Saaren kartanolla toukokuussa 2017, ja samalla aloitetaan live-esityksen suunnittelu ja työstäminen.

Residenssijakso päättyy näyttelyyn Rajoitetut muotokuvat – versio 3 Galleria Huvilassa, Helsingissä.

Jaakon ajatuksia teoksen tekemisestä

Heti alkuun huomasin, miten vaikeaa on kuvata itseään. Omakuvan historia on pitkä, mutta nykypäivän selfiet ovat antaneet itsensä kuvaamiseen uusia merkityksiä. Kameran toisella puolella oleminen vaatii itseltäni sen, että kehitän kuvaushetkeen tehtävän; maalaan laatikon, pinoan halkoja ympärilleni, piiloudun lumeen papereiden alle. Oman elämän tapahtumat tuntuvat kuvaustilanteessa, osaako olla henkisesti tai fyysisesti läsnä. Tavoitteenani on pystyä olemaan hetkessä. Se, että teos on eräänlainen diptyykki, on teoksen ydin. Yhteisen teoksen tekeminen nostaa esiin paljon kysymyksiä joihin haluaa vastattavan. Hennan kyky olla kehollisesti läsnä näyttää itselleni tuntematonta suuntaa jota haluaisin tutkia. Kiinnostavat alueet löytyvät meidän kahden väliltä ja ne avautuvat luottamuksen ja kunnioituksen kasvaessa.

Hennan ajatuksia teoksen tekemisestä

Olen kiinnostunut Jaakon tavasta suunnitella, visioida ja toteuttaa taiteellista työskentelyä. Se on vierasta ja kiehtovaa. Pidän siitä, että olemme molemmat epämukavuusalueillamme tässä projektissa ja ehkä siksi alttiita kuuntelemaan toista ja luottamaan. Tämä työskentely sen omakuva/minä kuvassa -luonteen vuoksi tuntuu aika-ajoin itsekeskeiseltä ja vaikealtakin, mutta se on kiinnostava konflikti, jonka kanssa haluan olla tekemisissä. Tämä projekti on minulle luonteeltaan enemmän intuitiivista ja fyysistä kuin älyllistä ja sanoitettavaa ja haluaisin sallia sen. Parasta on suunnata huomio kahden kuvan väliseen tilaan. Itselleni merkittävä teema ja fyysinen lähtökohta muotokuvia kuvattaessa on inhimillinen pyrkimys, kyky ja kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan ympäristöön.

 

Jaakko Pesonen (s. 1966) jaakkopesonen.com on mediataiteilija ja arkkitehti. Hän yhdistää teoksissaan liikkuvaa kuvaa ja tilaa ja häntä kiinnostavat epälineaariset tarinan rakenteet jotka mahdollistavat uusia ja yllättäviä kokemuksia katsojalle joka katsomiskerralla. Jaakko Pesonen on kiinnostunut sosiaalisista rakenteista, ihmisten ja eläinten suhteista sekä sattumanvaraisista yhteyksistä. Hänen teoksensa käsittelevät mm. koneen ja ihmisen yhteyttä, luokittelua sekä yhteiskunnan rakenteita.

 

Henna Kaikula (s. 1980) on sirkustaiteilija/esiintyjä, tuottaja ja Hiljaisuus-festivaalin uusi taiteellinen johtaja. Hän on työskennellyt sirkustaiteilijana nykysirkuksen, tanssin ja teatterin kentällä Suomessa ja ympäri maailmaa vuodesta 2003.  Henna työskentelee mieluiten esitystaiteen parissa poikkitaiteellisissa ja kansainvälisissä työryhmissä sekä jaksoittain sosiaalisen sirkuksen ja yhteisötaiteen projekteissa. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mari Kalkun ja Anne-Mari Kivimäki

Mari Kalkun ja Anne-Mari Kivimäki luovat Saaren kartanosta, lumisateesta,  Mynämäestä ja Munamäestä suomalais-virolaisia äänimaisemia ja uusia lauluja.

Virailijoina Eero Grundström, Tommi Kainulainen, Ramo Teder ja Ailu Valle.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lara Palmqvist

As a writer with a background in both science and theology, I use words to explore overlapping—and at times conflicting—views of the world. I draw from numerous disciplines in my art because I believe no single theoretical model can contain the complexity of lived reality, and I find that creative innovation arises from cross-collaboration. From this approach, central themes in my fiction emerge: generational interconnectivity, layered history, and environmental consciousness—in other words, interdependence across species, time, and place. I am especially interested in producing work that recognizes the deep unity beneath diversity of appearance and celebrates the connections that bind all things.

This is the case for my current work-in-progress, All Lines Converge, a multi-layered novel set in the far north. Composed of interlocking storylines that span from the 1940s to the near future, the literary novel is innovative for its temporal breadth, polyphonic perspectives, intertextual links, and multidisciplinary approach to examining concepts of global diversity. During my two month stay at the Saari Residence I will work intensely to make progress on my novel manuscript, with particular focus on the project’s historical aspects. I also look forward to allowing my natural surroundings and conversations with fellow residents to shape my thinking and inspire new directions in my work.

www.larapalmqvist.com

Lara Palmqvist received her B.A. in biology from St. Olaf College in the United States, and her M.Th. in religion in peace and conflict from Uppsala University in Sweden. Her writing has been honored by the Ox-Bow School of Art, Kimmel-Harding-Nelson Center for the Arts, Marble House Project, Anderson Center at Tower View, and Sozopol Fiction Seminars in Bulgaria. She is also the recipient of awards from the Jerome Foundation, Rotary International, and U.S. Fulbright Commission, through which she taught creative writing at the Ivan Franko National University in Ukraine. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mykolé

“The landscape’s subject is very special. It doesn’t have politics, bad history or any intentions at all – just pure sustainability. Nature’s sustainability is unique because it doesn’t require any external maintenance – it is self-sustainable. All is needed – just not to disturb this process too much. But even if it is influenced somehow artificially, nature is a strong player in this struggle. I like to express how nature “absorbs” human’s constructed structures and non-sustainable trash, how it all becomes the part of the landscape. Nature which I paint is like an empty theater scene, but at the same time, there is a sense of movement and development which occurred in the past and is coming in the future.

During my stay in the Saari Residence, I will make a research of the local Nordic landscape. I will travel and investigate the natural surroundings and document the valuable insights by photography, sketches, drawings and finally summarise and crystallise it all by expressing on various scale canvas paintings which will come to the totally new series of ”Finland landscape”.

WWW.MYKOLE.COM

 

Mykolé (b. 1987) studied at Vilnius Academy of Art and the National School of Fine Arts in Paris (ENSBA), where obtained the bachelor and Master degrees. One of the winners of “Young Painter Prize 2013”. Her solo exhibitions were held in Paris, Copenhagen, Vilnius (lived in those cities). Also numerous of group exhibitions, symposiums and plein-airs in different countries. In 2016 represented Lithuania at UNESCO art camp, Andorra.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Väinö Makkonen

Olen Väinö Makkonen, alunperin Varkaudesta, Pohjois-Savosta. Asun nyt neljättä vuotta Helsingissä. Valmistuin viime keväänä teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja aiemmalta koulutukseltani olen luokanopettaja.

Aloitin taiteilun breakdancen ja räppäämisen parissa ja katutaiteet ovat yhä edelleen minulle rakkaita. Varsinkin vapaatyylin tajunnanvirta räppi on minulle rakas laji. Teatteri on myös hyvin keskeinen olemisen tapa minulle ja huomaan usein olevani onnellisimmillani kun saan tehdä teatteria ja tanssia.

Viimeiset kolme vuotta taidekoulussa ovat muuttaneet suhdettani teatteriin ja taiteeseen, olen yhä enemmän kiinnostunut yhteisötaiteesta ja taiteen viemisestä sinne missä sitä ei normaalisti ole totuttu näkemään. Monikulttuurisuus on minulle tärkeää niin kasvatuksessa kuin taiteessa. Luonnollisesti myös taidekasvatus on minulle tärkeää ja keskeistä. Koen jollain tavalla olevani silta korkeakulttuurin ja katukulttuurin välillä, sillä yhdessä varkautelaisten tanssijoiden ja taitelijoiden kanssa olemme vieneet esimerkiksi breikkaamista ja räppiä 2000-luvun alussa laitosteattereihin, joissa sitä ei vielä silloin tavattu.

Saaren kartanon residenssissä teen yhdessä Antti Immosen kanssa Musta Sorsa-projektin konseptointia. Tutkimme hankkeessa sitä mitä on olla suomalainen mies tässä ajassa. Minulle on arvokasta tutkia suomalaiseen mieheen liittyviä käsityksiä, mahdollisia ennakkoluuloja ja myyttejä. Olen nyt 34-vuotias savolainen mies ja etävanhempi. Haluan olla rakentamassa sallivaa ja positiivista mies kuvaa, tutkia uudenlaista miehuutta sekä havainnoida miehenä olemista. Minua kiinnostaa millaisen miehen mallin ja odotuksia oma poikani kohtaa kasvaessaan pojasta mieheksi.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Daniil Kozlov

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tämä residenssi on juuri sitä, mitä kaipaan niin ihmisenä kuin kirjailijanakin. Se on mahdollisuus irtautua oman arjen kurimuksesta jonnekin puskaan kirjoittamaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Vähän jännittää, olo on vähän kuin olisi osallistumassa johonkin tutkimukseen, BB-taloon ilman kameroita tai kesäleirille. Kuten puheistani voi varmaan huomata, en ole ennen ollut residenssissä. Odotan uusia kohtaamisia ja päälle unohdettuja kahvinkeittimiä yhteisissä tiloissa. Toivon saavani tästä kokemuksesta uusia sytykkeitä omaan taiteeseeni, mutta ehkä eniten odotan löytäväni jotain, mitä en koskaan osaisi muuten etsiä. Residenssijakson alkaessa oma projektini on siinä vaiheessa, että raakamateriaalista ja luonnoksista pitäisi alkaa saada valmiiksi kokonaisuutta. Saaren kartano voisi olla sellainen lempeä hornankattila, johon voisin heittää kaikki materiaalini, ajatukseni ja lopulta itseni. Jos siitä ei synny helvetin hyvää tekstiä, niin en tiedä mistä sitten.

DANIIL KOZLOV | SUSINUKKE KOSOLA

Anarkistilyyrikoksikin tituleerattu Susinukke Kosola on turkulainen kirjoittaja, kustantaja ja sanataideohjaaja. Hänen esiintymisiään on nähty niin Turun hylättyjen talojen halkeilevilla betonilattioilla kuin Lontoon kirjallisuusfestivaaleillakin. Häneltä on ilmestynyt kaksi teosta, joista ensimmäinen, .tik., on palkittu Silja Hiidenheimon muistostipendillä, ja jälkimmäinen, Avaruuskissojen leikkikalu, on ollut Ylen Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Hän on myös turkulaisen Kolera-kollektiivin perustajajäsen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Unski Antti Immonen

Työskentelen Mustasorsa-yhteisötaideprojektissa yhdessä teatteri-ilmaisun ohjaajan Väinö Makkosen kanssa. Tutkimuskohteenamme on suomalainen keski-ikäinen mies. Tarkoituksenamme on jalkauttaa kuvataidetta ja soveltavaa teatteria suomalaisten keski-ikäisten miesten keskuuteen kuvataiteen, valokuvauksen ja videon, tanssin sekä teatterin menetelmin.

Saaren kartanon residensissä tapahtuu lopullinen konseptointi keväällä 2017. Produktiossa vastaan erityisesti kuvataiteellisesta osuudesta. Residenssissä aion keskittyä erityisesti kehittämään näitä kuvataiteellisia menetelmiä.

Aikeenani myös on tehdä pitkiä kävelyretkiä, vaellella päämäärättömästi ympäri kartanon aluetta, eksyä ja unohtua johonkin, inspiroitua ja löytää jotain uutta niin itsestäni, kuin taiteestakin. Työskentelyprosessiini kuuluu vahvasti luonnostelu piirtäen ja tehden pieniä maalauksia sekä valokuvaten. Nämä luonnokset muodostavat pohjan taiteelliselliselle työskentelylleni. Residenssiaika onkin omiaan tähän tarkoitukseen. Aion myös tehdä residenssiajasta vesivärein visuaalisen päiväkirjan.

www.ammoinen.fi
Unski Antti Immonen (s.1981) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2015. Taidekoulu Maasta hän valmistui kuvataiteilijaksi 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anna Brashinskaya

For more than thirty years I have been involved in all possible activities around puppetry: I have been writing, teaching, directing, giving workshops for professionals, kids and amateurs, participating in art-therapy seminars, managing international festivals as a producer, and running devising laboratory processes. I have been working in Russia, Finland, Poland, Lithuania, Croatia, Estonia, UK, and France. Experienced and young puppeteers surround me all the time. Their thoughts are deep; there motivation is amazing; there ideas worth spreading. I feel like I have to find my way to keep this unique material and to share it with wider circle of people, not necessarily professional theatre makers. It is time to focus; it is time to formulate; it is time to write.

Puppet theatre directing is a very popular occupation nowadays. Not only puppeteers are dealing with animated objects – puppets crossed the borders of all art forms and can be seen in modern dance, cirque nouveau, musical, and even classical text-based theatre productions. Is there any specific knowledge and skills one has to possess before inviting a puppet to act on stage? Shortly, is there any specific in directing non-human actor?

There are no books or even decent articles written about the phenomenon of puppetry directing. Staging shows with puppets is obviously underrated, unexamined, undeformulated profession. It is a miracle. Nevertheless, there are rules and secrets one has to consider – is it possible to enunciate them?

For ten years I have been interviewing Alexey Lelyavsky – Belorussian Master of Puppetry. My hero is an artistic director of The Minsk State Puppet Theatre. He has been teaching puppetry in many European schools and directing puppet shows all over the world. He knows all the secrets of the profession. Puppetry is full of mysteries, but my interlocutor is a sort of Mr. anti -David Copperfield. He is positive that while creating miracles for the audience you must “dig up the solid ground”.

The Saari Residence provides me with desired privacy and needed isolation. It is ”my island”, where I am planning to devote myself to a very pleasant process of searching for correct and precise words to explain tricky specifics of my profession. Here is time and space to be left alone and there is also chance to meet people to share your ideas with. I think that possibility to share your thoughts with stranger colleagues help you to understand your dear ideas much better – you always think of finding new words and new ways.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Canan Yucel Pekiçten

Vietän Saaren kartanossa kaksi kuukautta, joiden kuluessa aion saada valmiiksi kolme soolotanssiteosta, jotka ammentavat inspiraationsa yhdestä liedistä ja kahdesta aariasta.

Ensimmäinen teoksista on keskeneräinen mutta jo palkittu soolotanssi nimeltä Der Zwerg/The Dwarf, jonka innoittajia ovat Schubertin Der Zwerg -niminen lied (D.771) ja Pär Lagerkvistin romaani Kääpiö. Näiden kahden kuukauden aikana soolo saa loppusilauksensa.

Aloitan toisen sooloteoksen luomisen residenssin ensimmäisen kuukauden aikana. Se perustuu Madama Butterfly -oopperaan ja ammentaa inspiraatiota samannimisen japanilaisen geishan elämästä. Hän nai Yhdysvaltain merivoimissa palvelevan sotilaan, joka hylkää hänet ja palaa vuosien päästä uusi amerikkalainen vaimo mukanaan. Tutkin teoksessa orientalismia ja japonismia. Lähestymällä hahmoa feministisestä näkökulmasta aion luoda hetkiä, joissa Madama Butterfly pääsee kostamaan. Niiden aikana japanilainen geisha muuttuu kauhuelokuvan hahmoksi, jonka pitkät mustat hiukset hipovat kantapäitä ja muodostavat valtavan sydämen hänen silkkisen yöpaitansa helmaan.

Kolmas sooloteos tulee perustumaan Oskar Merikannon oopperaan Pohjan neiti. Se oli ensimmäinen suomenkielinen ooppera, ja sen tiedetään perustuvan karjalaiseen ja suomalaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, joita Elias Lönnrot kokosi Kalevalaan. Nämä soolotanssit ja niiden luomisprosessi ovat osa tohtoriopintojani, joten niiden työstämisen lisäksi aion keskittyä Saaren kartanossa väitöskirjani kirjoittamiseen.

www.cananyucelpekicten.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Soetkin Verstegen

Olen belgialainen elokuvantekijä ja teen freelancerina animaatioita, lavasteita ja rekvisiittaa stop motion -animaatioihin ja lyhytelokuviin. Lisäksi teen lasten kanssa lyhytanimaatioita. Tanskalaisessa Anidox-residenssissä loin Mr Sand -nimisen animoidun dokumentin varhaisen elokuvan vaaroista.

Saaren kartanosssa aion tarttua jään animoimisen haasteeseen.

Ammennan inspiraatiota lumen peittämästä maailmasta ja läheisestä jäätyneestä merestä ja teen visuaalisen tutkielman kokeelliselle lyhytelokuvalle, jonka nimeksi tulee Freeze frame. Elokuva vie katsojan jäätyneisiin unen maailmoihin, missä aika kulkee eri tavalla ja jäätyneet asiat heräävät henkiin.

Kun otamme valokuvia, pysäytämme ajan ja yritämme syväjäädyttää kuvan kohteen, jotta se säilyisi ikuisesti. Kuvat ovat kuitenkin hauraita.

Vanhat filminauhat haurastuvat kuin sulava jää.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pia Siirala

Kuva: Andrei Shapran

Kuva: Andrei Shapran

Tutkin Kaukoidän arktisen Venäjän alkuperäiskansojen musiikin vaikutusta musiikin kuulemiseen ja hahmottamiseen. Etsin soittamalla ja säveltämällä, mitä uutta kuulokulmaa arkaainen muistinvarainen musiikki voi tuoda omaan muusikkouteeni. Residenssin aikana suunnittelen aloittavani sävellystyön tutkintoni konsertteja varten.

Arkaaisen musiikki antaa aavistuksen siitä, että musiikki ei välttämättä etene johonkin suuntaan eikä sillä aina ole selkeää alkua tai loppua. Musiikki voi lakata soimasta mutta jatkuu silloinkin. Tutkin kokeellisesti musiikkia, joka on jatkuvasti ”läsnä”, joka virtaa alitajunnassamme.

 

Pia Siirala on Sibelius-Akatemiassa ja Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa opiskellut viulisti ja Ensemble XXI-kamariorkesterin konserttimestari. Hän on tehnyt keräysmatkoja Venäjän Kaukoitään; Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan, missä alkuperäiskansojen arkaainen musiikkiperinne vielä elää ja säveltänyt siihen pohjautuvaa musiikkia.  Syksystä 2016 hän on aloittanut taiteellisen tohtorikoulutuksen Taideylipistossa, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hodhayfa Salih

Haluan tehdä teoksia, joiden avulla voin näyttää maailmalle ja yleisölle miten ihmiset Irakissa ja ylipäätään sodan keskellä elävät. Teoksillani haluan kertoa, kuinka ihmisiä tapetaan täysin syyttä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lygia O'Riordan

Hiljaisuus on oleellista, kun kapellimestari opettelee uutta ohjelmistoa, sillä hänen on kuultava partituurin jokainen instrumentti ensin erikseen ja sitten yhdessä. Niin syvän hiljaisuuden löytäminen on nykymaailmassa haastavaa. Aion opiskella ja opetella residenssivierailuni aikana Ensemble XXI -orkesterin konserttiohjelmiston vuodelle 2017. Ohjelmistossa on muun muassa suomalaisen säveltäjä Pia Siiralan teoksen Ulitan Kävely kantaesitys. Teos perustuu Sahalinin saarella elävän Nivkh-alkuperäiskansan lauluihin.

Käännän myös entisen professorini ja suuren venäläisen kapellimestari Gennadi Roždestvenskin kapellimestareille suunnattua teosta (jota sanotaan venäjällä kapellimestarien Raamatuksi) hänen ohjauksessaan. Se on käytännön opas Prokofjevin ja Šostakovitšin sinfonioiden sekä Stravinskin balettien johtamiseen.

 

Irlantilainen kapellimestari Lygia O’Riordan opiskeli orkesterinjohtamista Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Opintojensa aikana hän perusti Ensemble XXI -kamariorkesterin, jonka kanssa hän on tehnyt kiertueita Venäjälle, Eurooppaan, Australaasiaan ja Amerikkoihin ja johtanut useita kantaesityksiä, esimerkiksi Arvo Pärtin teoksen Trisagion.  Hän on äänittänyt useita 1900-luvun merkittäviä jousiorkesterille sävellettyjä teoksia. Ensemble XXI on soittanut usein yhteisöille, jotka eivät ole maantieteellisistä tai taloudellisista syistä päässeet koskaan kuulemaan klassista musiikkia elävän orkesterin soittamana.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teemu Mäki

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Saaren kartanossa aion kirjoittaa kahta kirjaa, joista yksi on runokirja ja toinen esseekirja. Runokirja tulee olemaan neljäs kokoelmani. Kustantajat ovat Like ja Into. Esseekirja on jatkoa muinaiselle väikkärilleni, joka oli nimeltään Näkyvä pimeys – esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta (Kuva/Like/WSOY 2005/2008).

Kirjailijantyöhön keskittymisen lisäksi odotan residenssiajalta kahta asiaa. Ensinnäkin, oletan että kartanoa ympäröivä luonto ja siinä haahuilu tulee olemaan minulle suuri ilon aihe ja inspiraation lähde. Toiseksi, tykkään tällaiseen residenssiin sisältyvästä sokkotreffi-aspektista, eli siitä etten etukäteen tiedä ketä muita stipendiaatteja siellä sattuu olemaan samaan aikaan. Uskon, että heidän kanssaan tulee olemaan yllätyksellistä, haastavaa ja kivaa.

 

TEEMU MÄKI (s. 1967 Lapualla) on taiteilija, ohjaaja, kirjailija ja tutkija. Hän väitteli Kuvataiteen tohtoriksi 2005. Vuodesta 1990 hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, lukuun ottamatta vuosia 2008–2013, jolloin hän oli Kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa.

Mäki kuvailee toimintaansa näin: Työtäni on taiteen, politiikan ja filosofian parissa milloin milläkin välineellä toilailu. Puuhan tulokset ovat yleensä jonkin sortin kuvataidetta, kirjallisuutta, teatteria, leffaa tai teoriaa. Taide on minulle filosofian laajin muoto – se on joustavinta, monipuolisinta ja kokonaisvaltaisinta filosofiaa ja politiikkaa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jose A. Cañada

Teen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella väitöskirjaa, jonka otsikko on Securing the living – governance, materiality and understandings of life during biological emergencies (elämän turvaaminen – hallinto, aineellisuus ja käsitykset elämästä biologisten hätätilanteiden aikana). Työni tavoitteena on lisätä ymmärrystämme siitä, miten maailmanlaajuinen hallinto käsittelee biologisia hätätilanteita kuten pandemiauhkia tai bioterrori-iskuja. Tutkin uuden tiedon tuottamista tällaisen hallinnon osana, elämän määritelmää sekä sitä, millaisia vaikutuksia elämään kohdistuu. Saaren kartanossa työstän monografiamuotoista väitöskirjaani. Pyrin saamaan residenssini aikana valmiiksi ensimmäisen version, jota voin työstää edelleen. Tavoitteeni on jättää väitöskirja tarkistettavaksi vuoden 2017 loppupuolella.

https://joseacanada.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Liza Babenko

Ukranalainen elokuvaohjaaja Liza Babenko (s. 1988) on työskennellyt elokuvan ja nykyteatterin parissa vuodesta 2013, ja hänellä on tutkinto taidehistoriasta ja filosofiasta. Ennen elokuvantekoa hän työskenteli elokuvakriitikkona ja kuraattorina. Hän on opiskellut elokuvanohjausta Ruotsissa, ja tällä hetkellä hän opiskelee Moskovan elokuvakoulussa.

Saaren kartanolla Babenko valmistelee 36 Scenes Or Their Traces -nimistä kokeellista lyhytelokuvaa. Teos pohjautuu omaelämäkerrallisiin tapahtumiin taiteentutkimuksellisesta näkökulmasta. Lajityypiltään elokuva tulee olemaan videoesseen tyylinen, ja sen tapahtumapaikkana on Krimin kriisialue. Elokuva käsittelee naispäähenkilöön Krimissä kohdistunutta väkivaltarikosta ja siitä ylipääsemistä. Elokuva tullaan myös kuvaamaan Krimin alueella.

– Saaren kartanossa ollessani haluan projektini lisäksi muun muassa tutustua suomalaiseen taideelokuvakenttään ja suomalaisiin elokuviin saadakseni niistä paremman käsityksen, Babenko kertoo.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti