Residenssivieraat

Selaa arkistoa

Lara Palmqvist

As a writer with a background in both science and theology, I use words to explore overlapping—and at times conflicting—views of the world. I draw from numerous disciplines in my art because I believe no single theoretical model can contain the complexity of lived reality, and I find that creative innovation arises from cross-collaboration. From this approach, central themes in my fiction emerge: generational interconnectivity, layered history, and environmental consciousness—in other words, interdependence across species, time, and place. I am especially interested in producing work that recognizes the deep unity beneath diversity of appearance and celebrates the connections that bind all things.

This is the case for my current work-in-progress, All Lines Converge, a multi-layered novel set in the far north. Composed of interlocking storylines that span from the 1940s to the near future, the literary novel is innovative for its temporal breadth, polyphonic perspectives, intertextual links, and multidisciplinary approach to examining concepts of global diversity. During my two month stay at the Saari Residence I will work intensely to make progress on my novel manuscript, with particular focus on the project’s historical aspects. I also look forward to allowing my natural surroundings and conversations with fellow residents to shape my thinking and inspire new directions in my work.

www.larapalmqvist.com

Lara Palmqvist received her B.A. in biology from St. Olaf College in the United States, and her M.Th. in religion in peace and conflict from Uppsala University in Sweden. Her writing has been honored by the Ox-Bow School of Art, Kimmel-Harding-Nelson Center for the Arts, Marble House Project, Anderson Center at Tower View, and Sozopol Fiction Seminars in Bulgaria. She is also the recipient of awards from the Jerome Foundation, Rotary International, and U.S. Fulbright Commission, through which she taught creative writing at the Ivan Franko National University in Ukraine. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mykolé

“The landscape’s subject is very special. It doesn’t have politics, bad history or any intentions at all – just pure sustainability. Nature’s sustainability is unique because it doesn’t require any external maintenance – it is self-sustainable. All is needed – just not to disturb this process too much. But even if it is influenced somehow artificially, nature is a strong player in this struggle. I like to express how nature “absorbs” human’s constructed structures and non-sustainable trash, how it all becomes the part of the landscape. Nature which I paint is like an empty theater scene, but at the same time, there is a sense of movement and development which occurred in the past and is coming in the future.

During my stay in the Saari Residence, I will make a research of the local Nordic landscape. I will travel and investigate the natural surroundings and document the valuable insights by photography, sketches, drawings and finally summarise and crystallise it all by expressing on various scale canvas paintings which will come to the totally new series of ”Finland landscape”.

WWW.MYKOLE.COM

 

Mykolé (b. 1987) studied at Vilnius Academy of Art and the National School of Fine Arts in Paris (ENSBA), where obtained the bachelor and Master degrees. One of the winners of “Young Painter Prize 2013”. Her solo exhibitions were held in Paris, Copenhagen, Vilnius (lived in those cities). Also numerous of group exhibitions, symposiums and plein-airs in different countries. In 2016 represented Lithuania at UNESCO art camp, Andorra.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Väinö Makkonen

Olen Väinö Makkonen, alunperin Varkaudesta, Pohjois-Savosta. Asun nyt neljättä vuotta Helsingissä. Valmistuin viime keväänä teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja aiemmalta koulutukseltani olen luokanopettaja.

Aloitin taiteilun breakdancen ja räppäämisen parissa ja katutaiteet ovat yhä edelleen minulle rakkaita. Varsinkin vapaatyylin tajunnanvirta räppi on minulle rakas laji. Teatteri on myös hyvin keskeinen olemisen tapa minulle ja huomaan usein olevani onnellisimmillani kun saan tehdä teatteria ja tanssia.

Viimeiset kolme vuotta taidekoulussa ovat muuttaneet suhdettani teatteriin ja taiteeseen, olen yhä enemmän kiinnostunut yhteisötaiteesta ja taiteen viemisestä sinne missä sitä ei normaalisti ole totuttu näkemään. Monikulttuurisuus on minulle tärkeää niin kasvatuksessa kuin taiteessa. Luonnollisesti myös taidekasvatus on minulle tärkeää ja keskeistä. Koen jollain tavalla olevani silta korkeakulttuurin ja katukulttuurin välillä, sillä yhdessä varkautelaisten tanssijoiden ja taitelijoiden kanssa olemme vieneet esimerkiksi breikkaamista ja räppiä 2000-luvun alussa laitosteattereihin, joissa sitä ei vielä silloin tavattu.

Saaren kartanon residenssissä teen yhdessä Antti Immosen kanssa Musta Sorsa-projektin konseptointia. Tutkimme hankkeessa sitä mitä on olla suomalainen mies tässä ajassa. Minulle on arvokasta tutkia suomalaiseen mieheen liittyviä käsityksiä, mahdollisia ennakkoluuloja ja myyttejä. Olen nyt 34-vuotias savolainen mies ja etävanhempi. Haluan olla rakentamassa sallivaa ja positiivista mies kuvaa, tutkia uudenlaista miehuutta sekä havainnoida miehenä olemista. Minua kiinnostaa millaisen miehen mallin ja odotuksia oma poikani kohtaa kasvaessaan pojasta mieheksi.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Daniil Kozlov

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tämä residenssi on juuri sitä, mitä kaipaan niin ihmisenä kuin kirjailijanakin. Se on mahdollisuus irtautua oman arjen kurimuksesta jonnekin puskaan kirjoittamaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Vähän jännittää, olo on vähän kuin olisi osallistumassa johonkin tutkimukseen, BB-taloon ilman kameroita tai kesäleirille. Kuten puheistani voi varmaan huomata, en ole ennen ollut residenssissä. Odotan uusia kohtaamisia ja päälle unohdettuja kahvinkeittimiä yhteisissä tiloissa. Toivon saavani tästä kokemuksesta uusia sytykkeitä omaan taiteeseeni, mutta ehkä eniten odotan löytäväni jotain, mitä en koskaan osaisi muuten etsiä. Residenssijakson alkaessa oma projektini on siinä vaiheessa, että raakamateriaalista ja luonnoksista pitäisi alkaa saada valmiiksi kokonaisuutta. Saaren kartano voisi olla sellainen lempeä hornankattila, johon voisin heittää kaikki materiaalini, ajatukseni ja lopulta itseni. Jos siitä ei synny helvetin hyvää tekstiä, niin en tiedä mistä sitten.

DANIIL KOZLOV | SUSINUKKE KOSOLA

Anarkistilyyrikoksikin tituleerattu Susinukke Kosola on turkulainen kirjoittaja, kustantaja ja sanataideohjaaja. Hänen esiintymisiään on nähty niin Turun hylättyjen talojen halkeilevilla betonilattioilla kuin Lontoon kirjallisuusfestivaaleillakin. Häneltä on ilmestynyt kaksi teosta, joista ensimmäinen, .tik., on palkittu Silja Hiidenheimon muistostipendillä, ja jälkimmäinen, Avaruuskissojen leikkikalu, on ollut Ylen Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Hän on myös turkulaisen Kolera-kollektiivin perustajajäsen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Unski Antti Immonen

Työskentelen Mustasorsa-yhteisötaideprojektissa yhdessä teatteri-ilmaisun ohjaajan Väinö Makkosen kanssa. Tutkimuskohteenamme on suomalainen keski-ikäinen mies. Tarkoituksenamme on jalkauttaa kuvataidetta ja soveltavaa teatteria suomalaisten keski-ikäisten miesten keskuuteen kuvataiteen, valokuvauksen ja videon, tanssin sekä teatterin menetelmin.

Saaren kartanon residensissä tapahtuu lopullinen konseptointi keväällä 2017. Produktiossa vastaan erityisesti kuvataiteellisesta osuudesta. Residenssissä aion keskittyä erityisesti kehittämään näitä kuvataiteellisia menetelmiä.

Aikeenani myös on tehdä pitkiä kävelyretkiä, vaellella päämäärättömästi ympäri kartanon aluetta, eksyä ja unohtua johonkin, inspiroitua ja löytää jotain uutta niin itsestäni, kuin taiteestakin. Työskentelyprosessiini kuuluu vahvasti luonnostelu piirtäen ja tehden pieniä maalauksia sekä valokuvaten. Nämä luonnokset muodostavat pohjan taiteelliselliselle työskentelylleni. Residenssiaika onkin omiaan tähän tarkoitukseen. Aion myös tehdä residenssiajasta vesivärein visuaalisen päiväkirjan.

www.ammoinen.fi
Unski Antti Immonen (s.1981) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2015. Taidekoulu Maasta hän valmistui kuvataiteilijaksi 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anna Brashinskaya

For more than thirty years I have been involved in all possible activities around puppetry: I have been writing, teaching, directing, giving workshops for professionals, kids and amateurs, participating in art-therapy seminars, managing international festivals as a producer, and running devising laboratory processes. I have been working in Russia, Finland, Poland, Lithuania, Croatia, Estonia, UK, and France. Experienced and young puppeteers surround me all the time. Their thoughts are deep; there motivation is amazing; there ideas worth spreading. I feel like I have to find my way to keep this unique material and to share it with wider circle of people, not necessarily professional theatre makers. It is time to focus; it is time to formulate; it is time to write.

Puppet theatre directing is a very popular occupation nowadays. Not only puppeteers are dealing with animated objects – puppets crossed the borders of all art forms and can be seen in modern dance, cirque nouveau, musical, and even classical text-based theatre productions. Is there any specific knowledge and skills one has to possess before inviting a puppet to act on stage? Shortly, is there any specific in directing non-human actor?

There are no books or even decent articles written about the phenomenon of puppetry directing. Staging shows with puppets is obviously underrated, unexamined, undeformulated profession. It is a miracle. Nevertheless, there are rules and secrets one has to consider – is it possible to enunciate them?

For ten years I have been interviewing Alexey Lelyavsky – Belorussian Master of Puppetry. My hero is an artistic director of The Minsk State Puppet Theatre. He has been teaching puppetry in many European schools and directing puppet shows all over the world. He knows all the secrets of the profession. Puppetry is full of mysteries, but my interlocutor is a sort of Mr. anti -David Copperfield. He is positive that while creating miracles for the audience you must “dig up the solid ground”.

The Saari Residence provides me with desired privacy and needed isolation. It is ”my island”, where I am planning to devote myself to a very pleasant process of searching for correct and precise words to explain tricky specifics of my profession. Here is time and space to be left alone and there is also chance to meet people to share your ideas with. I think that possibility to share your thoughts with stranger colleagues help you to understand your dear ideas much better – you always think of finding new words and new ways.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Canan Yucel Pekiçten

Vietän Saaren kartanossa kaksi kuukautta, joiden kuluessa aion saada valmiiksi kolme soolotanssiteosta, jotka ammentavat inspiraationsa yhdestä liedistä ja kahdesta aariasta.

Ensimmäinen teoksista on keskeneräinen mutta jo palkittu soolotanssi nimeltä Der Zwerg/The Dwarf, jonka innoittajia ovat Schubertin Der Zwerg -niminen lied (D.771) ja Pär Lagerkvistin romaani Kääpiö. Näiden kahden kuukauden aikana soolo saa loppusilauksensa.

Aloitan toisen sooloteoksen luomisen residenssin ensimmäisen kuukauden aikana. Se perustuu Madama Butterfly -oopperaan ja ammentaa inspiraatiota samannimisen japanilaisen geishan elämästä. Hän nai Yhdysvaltain merivoimissa palvelevan sotilaan, joka hylkää hänet ja palaa vuosien päästä uusi amerikkalainen vaimo mukanaan. Tutkin teoksessa orientalismia ja japonismia. Lähestymällä hahmoa feministisestä näkökulmasta aion luoda hetkiä, joissa Madama Butterfly pääsee kostamaan. Niiden aikana japanilainen geisha muuttuu kauhuelokuvan hahmoksi, jonka pitkät mustat hiukset hipovat kantapäitä ja muodostavat valtavan sydämen hänen silkkisen yöpaitansa helmaan.

Kolmas sooloteos tulee perustumaan Oskar Merikannon oopperaan Pohjan neiti. Se oli ensimmäinen suomenkielinen ooppera, ja sen tiedetään perustuvan karjalaiseen ja suomalaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, joita Elias Lönnrot kokosi Kalevalaan. Nämä soolotanssit ja niiden luomisprosessi ovat osa tohtoriopintojani, joten niiden työstämisen lisäksi aion keskittyä Saaren kartanossa väitöskirjani kirjoittamiseen.

www.cananyucelpekicten.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Soetkin Verstegen

Olen belgialainen elokuvantekijä ja teen freelancerina animaatioita, lavasteita ja rekvisiittaa stop motion -animaatioihin ja lyhytelokuviin. Lisäksi teen lasten kanssa lyhytanimaatioita. Tanskalaisessa Anidox-residenssissä loin Mr Sand -nimisen animoidun dokumentin varhaisen elokuvan vaaroista.

Saaren kartanosssa aion tarttua jään animoimisen haasteeseen.

Ammennan inspiraatiota lumen peittämästä maailmasta ja läheisestä jäätyneestä merestä ja teen visuaalisen tutkielman kokeelliselle lyhytelokuvalle, jonka nimeksi tulee Freeze frame. Elokuva vie katsojan jäätyneisiin unen maailmoihin, missä aika kulkee eri tavalla ja jäätyneet asiat heräävät henkiin.

Kun otamme valokuvia, pysäytämme ajan ja yritämme syväjäädyttää kuvan kohteen, jotta se säilyisi ikuisesti. Kuvat ovat kuitenkin hauraita.

Vanhat filminauhat haurastuvat kuin sulava jää.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pia Siirala

Kuva: Andrei Shapran

Kuva: Andrei Shapran

Tutkin Kaukoidän arktisen Venäjän alkuperäiskansojen musiikin vaikutusta musiikin kuulemiseen ja hahmottamiseen. Etsin soittamalla ja säveltämällä, mitä uutta kuulokulmaa arkaainen muistinvarainen musiikki voi tuoda omaan muusikkouteeni. Residenssin aikana suunnittelen aloittavani sävellystyön tutkintoni konsertteja varten.

Arkaaisen musiikki antaa aavistuksen siitä, että musiikki ei välttämättä etene johonkin suuntaan eikä sillä aina ole selkeää alkua tai loppua. Musiikki voi lakata soimasta mutta jatkuu silloinkin. Tutkin kokeellisesti musiikkia, joka on jatkuvasti ”läsnä”, joka virtaa alitajunnassamme.

 

Pia Siirala on Sibelius-Akatemiassa ja Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa opiskellut viulisti ja Ensemble XXI-kamariorkesterin konserttimestari. Hän on tehnyt keräysmatkoja Venäjän Kaukoitään; Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan, missä alkuperäiskansojen arkaainen musiikkiperinne vielä elää ja säveltänyt siihen pohjautuvaa musiikkia.  Syksystä 2016 hän on aloittanut taiteellisen tohtorikoulutuksen Taideylipistossa, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hodhayfa Salih

Haluan tehdä teoksia, joiden avulla voin näyttää maailmalle ja yleisölle miten ihmiset Irakissa ja ylipäätään sodan keskellä elävät. Teoksillani haluan kertoa, kuinka ihmisiä tapetaan täysin syyttä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lygia O'Riordan

Hiljaisuus on oleellista, kun kapellimestari opettelee uutta ohjelmistoa, sillä hänen on kuultava partituurin jokainen instrumentti ensin erikseen ja sitten yhdessä. Niin syvän hiljaisuuden löytäminen on nykymaailmassa haastavaa. Aion opiskella ja opetella residenssivierailuni aikana Ensemble XXI -orkesterin konserttiohjelmiston vuodelle 2017. Ohjelmistossa on muun muassa suomalaisen säveltäjä Pia Siiralan teoksen Ulitan Kävely kantaesitys. Teos perustuu Sahalinin saarella elävän Nivkh-alkuperäiskansan lauluihin.

Käännän myös entisen professorini ja suuren venäläisen kapellimestari Gennadi Roždestvenskin kapellimestareille suunnattua teosta (jota sanotaan venäjällä kapellimestarien Raamatuksi) hänen ohjauksessaan. Se on käytännön opas Prokofjevin ja Šostakovitšin sinfonioiden sekä Stravinskin balettien johtamiseen.

 

Irlantilainen kapellimestari Lygia O’Riordan opiskeli orkesterinjohtamista Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Opintojensa aikana hän perusti Ensemble XXI -kamariorkesterin, jonka kanssa hän on tehnyt kiertueita Venäjälle, Eurooppaan, Australaasiaan ja Amerikkoihin ja johtanut useita kantaesityksiä, esimerkiksi Arvo Pärtin teoksen Trisagion.  Hän on äänittänyt useita 1900-luvun merkittäviä jousiorkesterille sävellettyjä teoksia. Ensemble XXI on soittanut usein yhteisöille, jotka eivät ole maantieteellisistä tai taloudellisista syistä päässeet koskaan kuulemaan klassista musiikkia elävän orkesterin soittamana.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teemu Mäki

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Saaren kartanossa aion kirjoittaa kahta kirjaa, joista yksi on runokirja ja toinen esseekirja. Runokirja tulee olemaan neljäs kokoelmani. Kustantajat ovat Like ja Into. Esseekirja on jatkoa muinaiselle väikkärilleni, joka oli nimeltään Näkyvä pimeys – esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta (Kuva/Like/WSOY 2005/2008).

Kirjailijantyöhön keskittymisen lisäksi odotan residenssiajalta kahta asiaa. Ensinnäkin, oletan että kartanoa ympäröivä luonto ja siinä haahuilu tulee olemaan minulle suuri ilon aihe ja inspiraation lähde. Toiseksi, tykkään tällaiseen residenssiin sisältyvästä sokkotreffi-aspektista, eli siitä etten etukäteen tiedä ketä muita stipendiaatteja siellä sattuu olemaan samaan aikaan. Uskon, että heidän kanssaan tulee olemaan yllätyksellistä, haastavaa ja kivaa.

 

TEEMU MÄKI (s. 1967 Lapualla) on taiteilija, ohjaaja, kirjailija ja tutkija. Hän väitteli Kuvataiteen tohtoriksi 2005. Vuodesta 1990 hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, lukuun ottamatta vuosia 2008–2013, jolloin hän oli Kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa.

Mäki kuvailee toimintaansa näin: Työtäni on taiteen, politiikan ja filosofian parissa milloin milläkin välineellä toilailu. Puuhan tulokset ovat yleensä jonkin sortin kuvataidetta, kirjallisuutta, teatteria, leffaa tai teoriaa. Taide on minulle filosofian laajin muoto – se on joustavinta, monipuolisinta ja kokonaisvaltaisinta filosofiaa ja politiikkaa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jose A. Cañada

Teen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella väitöskirjaa, jonka otsikko on Securing the living – governance, materiality and understandings of life during biological emergencies (elämän turvaaminen – hallinto, aineellisuus ja käsitykset elämästä biologisten hätätilanteiden aikana). Työni tavoitteena on lisätä ymmärrystämme siitä, miten maailmanlaajuinen hallinto käsittelee biologisia hätätilanteita kuten pandemiauhkia tai bioterrori-iskuja. Tutkin uuden tiedon tuottamista tällaisen hallinnon osana, elämän määritelmää sekä sitä, millaisia vaikutuksia elämään kohdistuu. Saaren kartanossa työstän monografiamuotoista väitöskirjaani. Pyrin saamaan residenssini aikana valmiiksi ensimmäisen version, jota voin työstää edelleen. Tavoitteeni on jättää väitöskirja tarkistettavaksi vuoden 2017 loppupuolella.

https://joseacanada.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Liza Babenko

Ukranalainen elokuvaohjaaja Liza Babenko (s. 1988) on työskennellyt elokuvan ja nykyteatterin parissa vuodesta 2013, ja hänellä on tutkinto taidehistoriasta ja filosofiasta. Ennen elokuvantekoa hän työskenteli elokuvakriitikkona ja kuraattorina. Hän on opiskellut elokuvanohjausta Ruotsissa, ja tällä hetkellä hän opiskelee Moskovan elokuvakoulussa.

Saaren kartanolla Babenko valmistelee 36 Scenes Or Their Traces -nimistä kokeellista lyhytelokuvaa. Teos pohjautuu omaelämäkerrallisiin tapahtumiin taiteentutkimuksellisesta näkökulmasta. Lajityypiltään elokuva tulee olemaan videoesseen tyylinen, ja sen tapahtumapaikkana on Krimin kriisialue. Elokuva käsittelee naispäähenkilöön Krimissä kohdistunutta väkivaltarikosta ja siitä ylipääsemistä. Elokuva tullaan myös kuvaamaan Krimin alueella.

– Saaren kartanossa ollessani haluan projektini lisäksi muun muassa tutustua suomalaiseen taideelokuvakenttään ja suomalaisiin elokuviin saadakseni niistä paremman käsityksen, Babenko kertoo.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti