Käy Kaivolla
Saaren Kaivo
Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat kokoontuneet ja monin paikoin kokoontuvat nykyisinkin kaivolle vettä noutamaan. Siellä he jakavat ajatuksia, ideoita, ongelmia ja niiden ratkaisuja. Jokainen antaa ja saa toinen toiseltaan, kukin vuorollaan.
Saaren Kaivo on residenssissä työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden mahdollisuus kohdata, jakaa ja jättää oma jälkensä toinen toisensa ajatuksiin, työhön, Saaren kartanoon.
Kaivo syntyy
Saaren kartanoon saapuu parin kuukauden välein kahdeksan taiteilijaa ja tutkijaa asumaan ja työskentelemään. Taiteilijat tutustuvat toisiinsa ketkä nopeammin, ketkä verkkaisemmin. Luottamus kasvaa ja ryhmähenki kehittyy vähitellen. Saaren Kaivolla jakaminen syntyy usein spontaanisti, mutta residenssin henkilökunta pyrkii myös luomaan Kaivolle suotuisia tiloja, tilanteita ja tilaisuuksia.
Kaivo voi olla kahden välinen. Kerran esimerkiksi eräs nuori suomalainen kuvataiteilija työskenteli Saaren kartanossa ja etsi taiteilijan identiteettiään. Samanaikaisesti residenssissä ollut vanhempi japanilainen taiteilija toimi mentorina, rohkaisi ja antoi palautetta. Vuoropuhelu oli antoisaa molemmille. Vastaavasti suomalainen kirjailija auttoi kääntäjää, joka käänsi suomesta sloveniaksi. Kirjailija ei tietenkään osannut sloveniaa, mutta hän saattoi antaa merkittävää apuaan suomenkielisen alkutekstin tulkinnassa, vaikeissa sanoissa tai kulttuurisidonnaisissa ilmauksissa.
Jotkut residenssitaiteilijat haluavat jakaa ajatuksiaan paikallisyhteisön kanssa. Norjalainen nukketeatteritaiteilija esitti teoksensa karvalakkibaarissa Mynämäellä. Yleisö koostui baarin kanta-asiakkaista, paikallisista kulttuuriaktiiveista ja taiteilijakollegoista residenssistä. Eräs sirkustaiteilija puolestaan esiintyi hirvipeijaisissa Maamiesseurantalolla.
Kaivo toimii
Ulla Koivisto, kaikkien Kaivojen äiti
Saaren kartanossa kolme kertaa työskennellyt pitkän linjan koreografi Ulla Koivisto on onnistunut toteuttamaan Kaivo-ajatusta hedelmällisesti ja residenssiaikana solmitut kontaktit ovat tuottaneet useita poikkitaiteellisia projekteja. Ullaa voitaisiinkin kutsua ”kaikkien kaivojen äidiksi”. Lue lisää»
Risto Repo ja Vapauden valtiaat
Toimittaja Risto Repo saapui huhtikuussa 2010 kahdeksi kuukaudeksi Saaren kartanoon kirjoittamaan isänsä, Eino S. Revon elämäkertaa. Elämäkerran lisäksi residenssissä syntyi myös teksti Vapauden valtiaat. Lue lisää »
Yhteisiä aterioita
Syksyllä 2010 syys–lokakuussa Saaren kartanon residenssissä oli aktiivinen ja vuorovaikutteinen taiteilijaryhmä. He halusivat jakaa toisilleen omia työskentelymetodejaan ja keskustella työstään yhteisesti. Taiteilijat kerääntyivät joka viikko aina yhden taiteilijan luokse, joka loihti muille aterian. Tähän ryhmään kuuluivat Niran Baibulat, Andy Best, Ulla Koivisto, Gerry Loose, Leena Parkkinen, Hannele Rantala ja Kimmo Ylönen. Yhteisistä kokkaushetkistä syntyi monta ikimuistettavaa hetkeä ja herkullista ateriaa.
Speed of Darkness – valon nopeutta Kaivosta
Saaren kartanossa työskenteli kesällä 2011 kahden viikon ajan kuvataiteilija Jaakko Niemelän ohjaama Speed of Darkness – valo ja tila -työpaja. Työpaja oli suunnattu nuorille kuvataiteilijoille Latviasta, Suomesta ja Virosta, ja sen teemana oli yksi taiteen keskeisimmistä elementeistä, valo. Ryhmän työstämät uudet tila- ja valoteokset ovat vuonna 2012 esillä Aboa Vetus & Ars Nova ‑museossa Turussa ja Kumussa Tallinnassa. Lue lisää >>>
Speed of Darkness –
valon nopeutta Kaivosta
Saaren kartanossa työskenteli kesällä 2011 kahden viikon ajan kuvataiteilija Jaakko Niemelän ohjaama Speed of Darkness – valo ja tila -työpaja. Työpaja oli suunnattu nuorille kuvataiteilijoille Latviasta, Suomesta ja Virosta, ja sen teemana oli yksi taiteen keskeisimmistä elementeistä, valo. Ryhmän työstämät uudet tila- ja valoteokset ovat vuonna 2012 esillä Aboa Vetus & Ars Nova ‑museossa Turussa ja Kumussa Tallinnassa.
Speed of Darkness syntyi Saaren kartanon Kaivolla. Kevättalvella 2010 residenssissä
ollut kuraattori Eha Komissarov Tallinnan taidemuseo Kumusta ja Jaakko Niemelä tapasivat Saaren kartanossa. Suomessa on tehty Baltian maita kauemmin tilalähtöistä taidetta, ja siksi Eha esitti Jaakolle yhteistyötä nuorten taiteilijoiden ja tilalähtöisen taiteen merkeissä. Jaakon oma työskentely valo- ja tilataiteen sekä nuorten parissa oli työpajan luonnollinen lähtökohta.
– Työpajaan haluttiin valita nuoria vastavalmistuneita taiteilijoita Latviasta, Suomesta ja Virosta. Taiteilijavalinnoissa painotettiin tilalähtöistä työskentelytapaa. Näyttelyn taiteilijat valitsi Ars Novan amanuenssi, kuraattori Silja Lehtonen yhdessä minun kanssani, ja Viron puolelta esivalinnat teki Eha Komissarov. Eha myös oli yhteydessä Riiassa oleviin taiteilijaseuroihin
ja kuraattoreihin, jotka tekivät omat ehdotuksensa työpajaan sopivista taiteilijoista ja joista Eha teki ehdotukset näyttelyyn sopiviksi taiteilijoiksi, kertoo Jaakko Niemelä projektin alkuvaiheista.
– Ryhmän koko haluttiin pitää suhteellisen pienenä, koska silloin on mahdollista työskennellä intensiivisemmin ryhmänä. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, koska Ars Novassa jokainen
taiteilija saa oman huoneen museon alakerrasta.
– Speed of Darkness – valo ja tila on alusta alkaen ollut erilainen ryhmänäyttely, koska jokainen ryhmän taiteilija on työskennellyt samassa työpajassa, vaihtanut mielipiteitä ja seurannut toistensa
työn kehittymistä alusta asti. Jokainen taiteilija työsti työpajan teemaa omalla tavallaan, ja kaikki ovat vapaasti valinneet teostensa sisällön ja työskentelytavat ja -välineet. Kun ryhmä tapasi ensimmäisen kerran Saaren kartanossa, oli selvää, että ryhmässä oli hyvä, positiivinen lataus ja yhteishenki, lisää ryhmänvetäjäksi itsensä määrittelevä Niemelä.
– Koneen Säätiön taloudellinen tuki, Saaren kartanon erinomaiset työskentelyolosuhteet ja kahden viikon tiivis työskentelyjakso antoivat taiteilijoille mahdollisuuden keskittyä sataprosenttisesti
työskentelyynsä, ja samalla vahvistui myös ainutlaatuinen yhteishenki. Yhteistyö Ars Novan näyttelykuraattorin Silja Lehtosen sekä tämän sijaisen Pamela Anderssonin kanssa sujui myös
hyvin, ja käytännön järjestelyt hoituivat vaivattomasti. Koko hankkeesta on todella positiivinen tunne, Niemelä kertoo tyytyväisenä.