Koneen Säätiön kieliohjelma 2012–2016

Päätavoitteena pienten suomalais-ugrilaisten kielten, suomen ja Suomen vähemmistökielten dokumentointi

Koneen Säätiö käynnistää kieliohjelman, jonka päätavoitteena on edistää pienten suomalais-ugrilaisten kielten, suomen ja Suomen vähemmistökielten dokumentointia. Kieliohjelma julkistetaan 1.2.2012.

Koska erilaiset aineistot ovat tärkeä osa kielten dokumentointia, kiinnitetään kieliohjelmassa aineistojen kartoittamiseen, kartuttamiseen ja ylläpitoon erityistä huomiota. Aineistojen hyödyntämisen edellytyksenä on myös niiden jalostaminen sekä saatavuuden ja käytettävyyden edistäminen: on tärkeää, että olennaisten aineistojen löytämisen lisäksi niitä on mahdollista hyödyntää ajanmukaisilla tutkimusvälineillä.

Sekä vanhoja että uusia kieliaineistoja on tärkeää saada tiedeyhteisön ja yhteiskunnan avoimeen ja vuorovaikutteiseen käyttöön. Kieliohjelman avulla pyritään edistämään kielenkäyttäjien ja tutkijoiden avointa vuorovaikutusta dokumentointiprosessin eri vaiheissa esimerkiksi kansalaistieteen keinoja hyödyntäen.

Tieteidenvälisyyden edistäminen on ollut Koneen Säätiön tavoitteena jo pitkään; viime aikoina on keskusteltu myös tieteen ja taiteen näkökulmien yhdistämisestä. Myös kieliohjelmassa tuettavia hankkeita kannustetaan monitieteisyyteen esimerkiksi erilaisten aineistojen hyödyntämisen kautta. Samoin taiteen ja tieteen välistä vuorovaikutusta edistetään.

Tavoitteiden toteuttamiseksi järjestetään suunnattuja hakuja ja käynnistetään hankkeita, joiden käytäntöönpanossa säätiö on eriasteisesti mukana. Lisäksi kieliohjelmaa toteutetaan jo olemassa olevien säätiön apurahahakujen kautta painottamalla valinnoissa ohjelman tavoitteita toteuttavia hankkeita. 

Lisäksi kieliohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnetään olemassa olevia verkostoja, edistetään verkostoitumista erilaisin keinoin ja tehdään yhteistyötä samalla kentällä työskentelevien toimijoiden kanssa

Ohjelman taustaa

Koneen Säätiö on strategiassaan määritellyt yhdeksi toimintansa painopisteeksi suomen kielen ja Suomessa puhuttavien vähemmistökielten sekä Itämeren alueella puhuttavien pienten kielten aseman vahvistamisen. Säätiö haluaa nyt erikseen laaditun kieliohjelman kautta entistä tehokkaammin vahvistaa etenkin suomalais-ugrilaisten kielten asemaa.

Monien kielten puhujamäärät ovat pienentyneet ja useat kielet ovat jopa uhanalaisia. Syinä ovat muun muassa kieliyhteisön hajoaminen esimerkiksi kaupungistumisen vuoksi ja heikot kielelliset perusoikeudet.

Globaalistuminen on myös yksi syy monen kielen aseman heikkenemiseen. Esimerkkinä tästä on suomen kielen käytön väheneminen tieteen kielenä. Ajattelun ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta on tärkeää, että tieteessä tutkituista asioista voidaan keskustella myös suomeksi ja että eri tieteenalojen peruskäsitteet ja termistöt ovat olemassa omalla äidinkielellä. Vaikka suomen kielen asema on heikentynyt tieteen kentällä, on suomi kuitenkin käyttökelpoinen ja toimiva kieli kaikilla elämänalueilla. Tilanne on toinen monen pienen suomalais-ugrilaisen kielen kohdalla.

Suomen kielen asema  Suomessa on maailman mittakaavassakin vahva ja valtiovalta huolehtii kielestä. Julkisen sektorin rahoituskriisillä on kuitenkin vaikutuksia myös suomen asemaan. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman mukanaan tuomat leikkaukset vaikuttavat Kotimaisten kielten keskuksen  eli Kotuksen toimintaan ja julkisen sektorin rahoitusongelmat heijastuvat myös äidinkielen opetuksen asemaan uudessa tuntijaossa sekä suomen kielen asemaan monissa valtion laitoksissa ja yliopistoissa.

Kieliohjelmalla halutaan myös edistää monikielisyyttä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että ihminen käyttää aktiivisesti useampaa kieltä. Maailman lähes seitsemän miljardia ihmistä puhuu lähes 7000 kieltä. Myös Itämeren piiri, johon Suomi kuuluu, on monikielinen alue. Alueella puhutaan niin suomalais-ugrilaisia, germaanisia ja slaavilaisia kuin muita kauempaa tulleita tai vasta hiljakkoin kehittyneitä kielimuotoja. Suomessa useimmat ruotsia äidinkielenään puhuvat osaavat myös suomea äidinkieltä vastaavalla tasolla. Myös maahanmuuttajat ovat suuri monikielinen ryhmä nyky-Suomessa.

Toiset kielet ovat lakisääteisiä valtakieliä omissa maissaan, ja toisilta puuttuu virallinen yhteiskuntaa ylläpitävä asema. Koska valtakielen osaaminen on useimmiten edellytyksenä muun muassa opiskelu- ja työpaikan saamiseksi, jäävät vähemmistökielet usein alakynteen. Etenkin kaupunkeihin muuttavilla nuorilla on vaarana luopua äidinkielestään, mikäli sen käytöllä ei näytä olevan perspektiivejä uudessa ympäristössä.

Yhä nykyäänkin on tavallista, että ihmisillä on vääriä käsityksiä useamman kielen taitamisesta. Vanhemmat saattavat lakata puhumasta omaa äidinkieltään lapsilleen siinä luulossa, että kahden kielen osaaminen häiritsee lapsen kielellistä kehitystä. Tällaiset väärinkäsitykset johtavat vähemmistökielten puhujamäärien vähenemiseen ja kielen aseman heikkenemiseen.

Vähemmistökielet edustavat omien yhteisöjensä, kulttuuriensa ja perinteidensä tärkeää voimavaraa ja maailmankuvaa, ja kulttuuri, perinteet ja maailmankatsomus välittyvät parhaiten äidinkielisen vapaassa kielenkäytössä. Kieliohjelmassa halutaan edistää ymmärrystä siitä, että on mahdollista elää käyttäen useita kieliä ilman että siitä on haittaa yksilölle. Päinvastoin: monikielisyydestä on hyötyä. Kun ihminen osaa monta kieltä, hänelle hahmottuu tietoisuus maailman tulkitsemisen moninaisuudesta, ja tuo tietoisuus voi rikastaa koko yhteiskuntaa.

Kieli on tärkeä maailman hahmottamisen väline ja identiteetin osa ja vahvistaja. Kielet ja maailman kielellinen moninaisuus ovat Koneen Säätiön näkökulmasta itseisarvoja, joita on syytä tukea. Kielten tutkimus, dokumentointi ja tukeminen auttavat yhteiskunnan, kulttuurin ja maailmankuvan ymmärtämistä, ja tuota tietoa voidaan myös hyödyntää eri tavoin.